Varjot ja valot

Sieluni tarina

Kulje kanssani kohti valoa

Kuvagalleria

Varjoista valoihin, matka sielun kotiin.

Varjot. Niin kivuliaat varjot, jotka myös minun elämässäni ovat olleet läsnä- välillä tumman puhuvina synkkinä pilvinä ja välillä lempeinä varjoina eletystä elämästä. Varjot jotka ovat ottaneet minun vangikseen. Kahlinneet pimeyteen. Välillä vapauttaneet. Pimeään syliin olen pääni painanut, ja illan tullen itkuun nukahtanut. Aamuruskon valjetessa toiveeni antanut- olisipa rauha sydämeeni palannut. Varjojen leikki on kivuliasta. Se muuttaa ihmisen, päästä ja varpaista.

Varjot kahlitsevat otteeseen intensiiviseen, ja kiristävät otetta, jos koetat paeta. Kuinka luonnollista onkaan kävellä kipua karkuun. Kuinka luonnollista on haluta voida paremmin. Minun varjot ovat olleet mm. vanhempien sairastumiset ( kun olin hyvin nuori), kahteen kertaan sairastettu keskivaikea masennus ( ensimmäisen kerran olin vain 15- vuotias), syömishäiriö ja kahteen kertaan työuupumus ( tosin ei pahin mahdollinen).

Koen varjoikseni myös sen, että olen aina halunnut pärjätä, suorittaa, kontrolloida, hallita elämää ja näyttää, että kaikki on hyvin. Osa varjoistani on edelleen piilossa läheisiltäni. Varjoista yksi on myös se, että koen, että olen purkanut myös sukulinjan tuomia haasteita. Olen myös aina ollut todella tunnollinen ja empaattinen sekä ehdottomasti huolehtija. Huolehtijan rooli on myös erittäin iso varjo silloin, kun se estää elämästä. Olen ollut hyvin armoton itselleni. Itseni hyväksymisen suhteen olen tehnyt hirveän määrän työtä. Lisäksi olen erityisherkkä. Erityisherkkyys on sekä kirous- että siunaus. Nykyään ajattelen sen olevan suurelta osin siunaus.

Koen, että olen tehnyt vuodesta toiseen paljon työtä varjojeni kohtaamisessa ja saanut siihen todella hyvää apua ammattilaisilta. Varjojen pakeneminen ei ollut minulle pidemmän päälle vaihtoehto, koska olen aina halunnut nähdä tulevan vaaleamman huomisen. Suorittaja ja pärjääjä sekä tietyt tunnelukot saivat minussa aikaan yksin selviämisen, enkä ymmärtänyt, että asioista puhuminen läheisille ( tai muille ihmisille) olisi saattanut auttaa minua. Halusin selviytyä yksin- koska en halunnut huolestuttaa ketään. Huolehtijan rooli oli tarpeeksi raskas kannettavaksi ihan yksinkin. Painavat hartiat. Ahdistava rintaranka. Puutuminen ohimolla, poskessa ja kasvoissa. Hengenahdistus. Hikoileminen. Ahdistavat ajatukset, jotka kiertävät kehää. Selviytyminen. Pärjääminen. En ole ollut montaakaan hetkeä sairaslomalla näiden syyksi ( eikä se ole meriitti! ) . Arki vain kannatteli minua, kun mikään muu ei kannatellut.

Syömishäiriö on tullut pitkälti nimenomaan tukemaan jonkinlaista turvallisuuden ja kontrollin tarvetta. Sairaus. Kipeä sairaus monien aaltojen kera. Toisen keskivaikean masennuksen yhteydessä ilmentyi voimakkaammat oireet, jotka liittyivät syömishäiriöön. Pyysin itse hoitoa- ja sain sitä. Olen käynyt elämässäni psykologilla, usealla psykiatrisella sairaanhoitajalla ja lopulta psykoterapiassa.

Olen käynyt suhdetta itseeni läpi. Olen oppinut ymmärtämään itseäni syvemmältä tasolta ja puhtain sydämin voin kirjoittaa, että tänään rakastan itseäni terveellä tavalla. Olen oppinut kohtaamaan pikku Jennyn- sisäisen lapsen ja sen tarpeet. Olen oppinut oivaltamaan, että itsensä hyväksymisen vaikeudet ovat ajaneet minut huonoon vointiin. Olen myös kertatoisensa jälkeen nuorena huomannut olevani vaikeissa tai sairaissa ihmissuhteissa- tai ihmissuhteissa, jotka haluavat hyötyä minusta jollakin tasolla. Myöhemmin olen tajunnut, että valo ( joka minulta oli piilossa, mutta joka minussa silti on aina ollut) on ajanut minun elämääni varjossa olevia ihmisiä. Toki myös varjoaikaa eläessä varjot löytävät myös luokseni.

Olen opetellut arvostamaan itseäni, kohtaamaan itseni empaattisesti ja kauniisti. Olen rajannut ihmisiä ympärilläni ja löytänyt takaisin sielun kotiin! Olen löytänyt itseni kaikkien varjojen ansiosta! Vaikka varjot ovat laittaneet minut polvilleen niin monesti, mutta lopulta ne ovat avainasemassa sille, että olen saanut oppia sieluna ja ihmisenä. Olen myös ollut aina tietyllä tavalla rohkea ja avoin tutkimaan omaa mielenmaisemaa ja peilaamaan asioita.

Äitini pohti minun ensimmäisellä vuosiluokalla, että miten myöhästyn niin usein koulusta, vaikka lähden kotoa aikaisin. Selvisi, että juttelen kaikille ihmisille kaduilla. Mummoille, papoille, aivan kaikille. Juttelin elämästä ja olen aina halunnut tietää ihmisistä paljon. Minulla on aina ollut sammumaton jano olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Varjojen aikaan toki vähemmän, kun varjot syleilee eikä ulkomaailma näy valoissa eikä väreissä. Hakeuduin sosiaalialalle nuorena ja olenkin tehnyt koko aikuisikäni töitä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatus on tuttu minulle hoitajana, opettajana, varajohtaja ja johtajana.

Kaikista suurin, mitä varjot voi tehdä- on menettää itsensä kaiken alle. Varjojen alle. Elämän alle. Varjojen syvyyksiin valon pääseminen on haasteellista, mutta mahdollista. Valo voittaa pimeyden!

Valotyö on pyytänyt minua astumaan matkalle

" Rohkeutta itselleni pyydän. Rohkeutta toteuttaa sisäinen voima, valon lähde. Rohkeutta irrottautua vanhasta ja kuluttavasta. Ottaa vastaan uusi ja kaunis alku. Uskaltaa heittäytyä elämän virtaan. Heittäytyä elämän lämpöiseen syliin. Katse kurkottaa tähtiin ja takasin. Uskallan luottaa elämän tarkoitukseen. Voimaan ja valoon. Rauhaan sisälläni, jota tahdon vaalia. Valo- olet täällä. " ( päiväkirjani).

Varjot ovat muuttuneet valoksi. Muistuttavat olemassa olollaan sydäntietoisuudessa ja muistoissa. Valon aikakausi on ollut minulla jo useamman vuoden. Koen, että tunnen itseni läpikotaisin ja olen sinut itseni kanssa- joka suhteessa. Kiitos terveydenhoidon ja minun oman työni! Nyt kuitenkin voin kiittää ehdottomasti myös henkimaailmaa ja universumia.

Varjojen valot sai alkunsa ajatuksesta auttaa toisia ihmisiä voimaan paremmin. Se intohimo minulla on ollut aina, niin kauan kuin muistan. Minä tiedän ja tunnen, että minulla on paljon annettavaa ihmisille omien kokemusteni valossa. Olen viime vuosina tajunnut, että valo tuntuu paljon kauniimmalle ja puhtaammalle, kun tietää mitä on varjot. Molempia me tarvitsemme ihan arjessakin. Valot ja varjot. Syklisyys. Päivä ja yö. Kevät ja talvi. Aktiivinen aika ja rauhoittumisen tyyssija. Kuunkierto ja rytmi. Veden pauhu ja metsän humina.

Olen näkijä. Minut on kutsuttu valotyöhön! Tunnen veressäni virtaavan tutun shamaani hengen. Näen itseni nuotiolla soittamassa rumpua ja piirissä ihmisiä. Näen kyvyn auttaa ihmisiä saamallani lahjalla. Näen menneeseen, tähän hetkeen ja tulevaan. Luen energiaa. Niin ihmisistä kuin olosuhteista ja paikoista. Minä tunnen myös toisen ihmisen kiputiloja itsessäni energiana ja koen, että voin omalla energiallani parantaa. Tuon valoa. Olen valo. Valo joka on tullut auttaakseen varjossa ja valossa olevia ihmisiä. Valotyöhön kutsuminen on tehnyt tuloaan hetken ja olen puhdistanut itseäni hurjan paljon. Olen irtipäästänyt ja ottanut vastaan. Olen valmistautunut. Päivä kerrallaan. Teen valotyötä vain valon kanssa ja hyvien henkien kanssa. Riivaajahenget eivät ole päässeet reviirilleni.

Valotyö on minulle sydämen asia. Toive ja unelma. Valotyö on kutsumustyö sanan varsinaisessa merkityksessä. Minä omaan selvätunnon ja selväkuulon sekä saan henkiin yhteyden. Aistin heidät ja kuulen heiltä viestejä. Olen ollut aina elämässäni hyvin herkkä myös erilaisille energioille. Enneunet minulla alkoivat jo nuorena ja sen osan tarinasta olen perinyt isäni vanhemmilta. Tarinan mukaan myös heidän vanhemmilta. Selvätietoisuus, energia, universumi, enkelinumerot, enteiden aistiminen, menneisyyteen palaaminen ( myös entiset elämä), unet sekä kaikenlaiset universuminen ohjaukset ja asiat ovat tuttuja minulle. Henkinen opettajuus ja ohjaus on minulle myös hyvin tärkeää.

Olen ollut viimeiset vuodet erittäin kiinnostunut näistä asioista. Olen kuitenkin elämässäni aiemmin halunnut piilottaa tätä puolta- koska se ei ole tarina, jota kerrot kelle tahansa. Yhteiskunta on muotoutunut erilaiseksi- ja toisaalta noitavainot menneessä tekevät omat esteensä. Minun perheessäni ei ole ymmärretty tätä näkijän tietä kovin helposti -tai sitä on myös saatettu pelätä. Lohdullista on, että aika moni näkijä kuvaa myös omaa perhettään ja sukuaan hyvin erilaiseksi kuin itse on. Varmasti osa sielunoppia tässä asiassa.

Olen valmistunut psyykkiseksi valmentajaksi 2022 keväällä. Kyse on ratkaisukeskeisestä valmennuksesta. Olen myös sosionomi ja lastenohjaaja koulutukseltani. Näkijän koulun olen käynyt universumin ja henkien ohjauksessa ja minua on pyydetty valotyöhön. Lisäämään valoa ja auttaa ymmärtämään varjoja. Auttamaan kollektiivisesti ja ennen kaikkea yksilötasolla.

Välillä minusta tuntuu tosi uskomattomalta. En olisi ikinä uskonut olevani yrittäjä ( koska olen ollut tosi kauan sitä mieltä että minusta ei tule yrittäjää). Puhumattakaan näkijän työstä. Psyykkisestä valmennuksesta ja pinnan alla kumpuilevista jatkoajatuksista työni suhteen. Minusta tuntuu, että varjojen kanssa kamppaileva nuori nainen on saanut aivan toisenlaisen suunnan elämälleen- unelman, josta en osannut vielä joitakin vuosia sitten haaveillakaan. Unelma, jonka tunnen joka solullani. Unelman, joka ei missään nimessä ole helppo, mutta unelma- johon olen ehdottoman valmis.

Minun suurin tarkoitukseni on auttaa ihmisiä. Haluan toimia myös esimerkkinä, että varjoista voi todellakin tulla valoon tai toisaalta myös oppia elämään varjojen kanssa.

Varjojen valot on yritys, joka perustettiin pöytälaatikkoon kesällä 2022 ja hiljalleen toiminta on alkanut loppuvuodesta 2022/ alkuvuoden aikana 2023. Kauniissa henkien ohjauksessa- turvallisuuden tunteessa.

" Katsahdan taivaan sineen ja kiitän kokemuksista, joita olen saanut kokea. Kiitän tuulesta, joka työntää minua eteenpäin, kun muuten en uskaltaisi. Kiitän sateesta, joka pysäyttää minut paikalleen, kun tahtini kiihtyy. Kiitän auringonsäteistä, joka herättää minut pimeyden jälkeen. Kiitän luonnosta, joka opettaa minulle juurtumisen tärkeyden. " ( päiväkirja 2019).

Toivotan sinut erittäin lämpimästi tervetulleeksi sivuilleni ja minun palveluihini!

- Varjojen valot-